Ihannepaino?

Oon näinä päivinä ollut tuhannen tyytymätön olemukseeni. "Maailman ihanimmasta naisesta" ei ole paljoa jäljellä. Syynä on treenin puute ja liika herkuttelu. Eihän tästä tule mitään, että työ haittaa harrastustoimintaa! Onneksi enää kuukausi tätä kesäduunia jäljellä ja sitten voin palata opiskelijan onnelliseen arkeen: aamutreeneihin. Kesällä treenaamisesta ei ole väsymyksen ja istumatyön jumittamien pakaroiden vuoksi tullut oikeen mitään ja oon palannut siihen helkutin noidankehään, että kun ei treenit suju, niin syömisetkin repsahtelee. Ja mieliala on luonnollisesti melkoisen down. Tuttua?
Tässä ei nyt ole kyse siitä, "kuinka me naiset ollaan niin tyytymättömiä kroppiimme ja pitäisi hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme ja kauneusihanteet pilaavat nuorten naisten terveyden - ensin skinny ja nyt superfit jne jne...". Ei sillä, etteikö edellinen olisi pitkälti tottakin. Ja tottakai mullakin turhautuneisuus johtuu paljon myös rakkaudesta lajiin eli harrastamaani yleisurheiluun, jossa olisi haaveena vielä kerran näpäyttää liiton miehiä ja penkkiurheilijoita palaamalla pitkän tauon jälkeen hiekkakasalle, mielellään kuuden metrin viivan toiselle toiselle puolelle. Tämä tyytymättömyys kuitenkin johtuu siitä, että mä en tunne oloani hyväksi, kun kroppa on tällaisessa kunnossa. Vaatteissa ei ole mukavaa, väsyttää, ketuttaa, pier... pyörryttää, selkään sattuu, askel on raskas. Listasta saisi vaikka kuinka pitkän. Pointti on se, että mä en tunne oloani mukavaksi kehossani. Oikeastaan jopa niin, että en tunnista tätä kehoa omakseni. Mä en oo mun ihannepainossani, that's the point.
Meillä kaikillahan on fysiologisesti ikioma ihannepainomme, minkä kroppa pyrkii pitämään tilanteesta riippumatta suunnilleen samana. Lihomista se ei pidemmän päälle estä, mutta jos pyrkii laihduttamalla johonkin tiettyyn, ihannepainoa kevyempään, muottiin, niin se on jo huomattavasti vaikeampaa.
Mä tiedän suunnilleen, mikä mun ihannepaino on. Se ei ole paino, jossa peiliin katsoessa en näkisi missään mitään ylimääräistä, eikä se ole myöskään tavoitepaino, mihin kisoja ennen tähtään. Ja ainahan meillä naisilla on (valitettavasti) jokin projekti menossa. Mutta mun ihannepainossa musta TUNTUU HYVÄLTÄ. Tuntuu, että liikunnasta, ruuasta ja elämästä nauttii ihan eri lailla. Olo on tarpeeksi kevyt. Tällä hetkellä otaksun painavani jotain viis kiloa yli ihannepainostani. Ei siis ole ihme, jos tuntuu huonolta. Jos "jo viiden prosentin painonpudotus auttaa taistelussa sydän- ja verisuonitauteja vastaan", niin vähintään yhtä paljon se auttaa yleiseen mielialaan.
Miten ajattelin ihannepainooni taas päästä? Sehän siinä onkin, kun se on oikeastaan niin helppoa. Ei tarvita ihmedieettejä ja nälkäkuuria vaan tavallista, terveellistä mutta hyvää ruokaa, liikunnan iloa ja teollisen herkkuosaston sivuunjättämistä. Pari palaa tummaa suklaata tottakai kuuluu jokaiseen päivään, älkää luulko, että siitä luopuisin!  Näillä eväillä, ja välillä itsetehdyllä marjapiirakalla herkuttelulla, uskon, että pitäisi onnistua. Jos vaan saan pääkopan pari päivää pysymään mukana, niin loppu menee omalla painollaan. Näin se on ennenkin käynyt. Wish me luck!
Ihannepaino on kuitenkin siinä mielessä suhteellinen käsite ja jännä asia, että kaikille askeleen keveys ei ole se olotilan tärkein mittari. Luin juuri työpaikalla Anna-lehden haastattelun, jossa yksi nainen kertoo siitä, kuinka hän parikymppisenä yritti pysyä mallin mitoissa ja oli onneton - ajatteli ruokaa koko ajan. Hän koki, että hoikkana pysytteleminen oli vaikeaa, koska se ei ollut luontaista hänelle. Hänen fysiologinen ihannepainonsa luultavasti olikin mallinmittoja paljon korkeampi ja hänen elämänsä ja nautinnon kokemuksensa sopivat nykyään siihen paljon paremmin. Tämä ei edelleenkään tarkoita, etteikö liikunta ja kohtuullisessa painossa pysyminen olisi terveyden kannalta tärkeää. Joskus nämä asiat vain pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.  Tärkeintä on, että ihminen on o_n_n_e_l_l_i_n_e_n siinä kropassa, missä elää.
No joo, onnellisuus kokonaisuutena on sitten jo ihan toisen blogitekstin juttu, mutta etteköhän saaneet juonesta kiinni. Toivottelen teille kaikille keveitä askelia ja herkullisia päiviä!