Maailman ihanin nainen

Jos ette huomanneet, niin viime viikolla vietettiin Seinäjoella Tangomarkkinoita. Tuulipukukansa sonnustautui kesämekkoihin ja tanssikenkiin luoden tangon taikaa. Tangokuninkaan ja -kuningattaren kisailukarkeloita en niin seurannut, mutta sen sijaan aistin yleistä tunnelmaa. Tänä vuonna ei ilmeisesti ollut edes niin paljon rähinöitä kuin yleensä - liekö syynä mahtava aurinkoinen ilma, joka sai ihmiset hyvälle tuulelle. Ainakin karavaanarialueella oltiin hilpeällä mielellä, kun lenkkeilin ennen oman viikonlopun vieton aloittamista sen reunoilla. "Noora on maailman ihanin nainen! ...Niin kuin tämä lenkkeilijä myös!", kuului varttuneemman miehen suusta, kun kävelin asuntovaunun ohi. Jes, mä oon ihanin yhdessä kera Nooran! Jos oli suupielet vielä raskaan työviikon jälkeen mutrulla, niin kyllä ne aika nopeaa tollasesta kohteliaisuudesta nousivat ylöspäin. ;) On se mukavaa, kun ihmiset ovat iloisia.
Vuosi vuoden perään asuntovaunulla tai -autolla tangoilemaan tulevissa pariskunnissa on jotain todella suloista. Onhan jokaiselle porukalle ääneen lausumattomalla sopimuksella varattuna aina samat karavaanipaikatkin. Jos Miettisten paikalle yhtäkkiä tuleekin Niemiset, niin kyllä vieressä olevat Korhoset siitä huomauttavat! Työkaverini kertoi tapauksesta, jolloin yksille niemisille oli käynyt huonosti ja joku oli käynyt peruuttamassa asuntovaununsa heidän vakiopaikalleen. Siinä meinasi tangofiilis lopahtaa heti alkuunsa, mutta kun perheen rouva kuuli, että yhdellä vapaalla paikalla oli joskus Jari Sillanpää leiriytynyt, niin johan se toinen paikka kelpasi! Siihen asti, kunnes luvaton vaunu oltiin saatu pois heidän omalta paikaltaan, tietenkin. Vaikka näistä asioista voi hyvällä - ja joskus pahallakin - heittää vitsiä, ovat Tangomarkkinat varmasti monelle siellä käyvistä vuoden kohokohta. Ja saavathan nuo käsi kädessä kulkevat vanhat pariskunnat ainakin minun mieleni lempeäksi.
Itsehän kävelin illan kylmetessä käsikynkkää serkkujen kanssa. Meillä oli nimittäin serkkutyttöjen viikonloppu tangoilujen hengessä. Jälleen saatiin todeta, että mitä serkumpaa, sitä herkumpaa - esimerkiksi metrilakut tekivät tangotorilla kovasti kauppansa. Oon kyllä niin onnellinen, että mulla on serkkuja ystävinä! Me ollaan vuosien varrella kasvettu yhä läheisimmiksi - tavallaan melko erilaisiksi, mutta hyvällä tavalla yhtä hulluiksi. Ja jotenkin mulla on pidempään jo ollut sellainen fiilis, että vaikka koko muu maailma hylkäisi, niin serkkuihini voin aina luottaa. Kiitos, että olette olemassa!
Potentiaalisia tanssittajia ei meille hirveästi näkynyt, mikä oli harmi, koska tanssiminen on oikeasti niin kivaa! Lavatanssikärpänen puraisi jälleen kerran, ja saa nähdä, josko ensi syksynä treeniohjelmaan kuuluisi taas lavatanssit Paavo Nurmen tapaan. Valmentajani on nimittäin kertonut, että kyseinen huippu-urheilijamme treenasi pohkeet kuntoon tanssimalla. Liekö tuo totta vai ei, mutta ainakin mielenterveydelle tanssi on hyväksi: fyysinen läheisyys, musiikki, liikunta ja juttuseura kaikki samassa paketissa! Kunpa tuo katoava kansanperinteemme, lavatanssit, tulisi taas uudelleen huutoon!